Tommilla on asiaa

Digi, mobiili, media, asiakaspalvelu, matkailuala, taantuma… Aina jotain mieltä.

Aikakauslehdet: havaintoja sekä lopullinen tuomio

with 2 comments

Moni kuluneen viikon aikana mielessä pyörinyt asia johti siihen, että pohdiskelin aikakauslehtien tilannetta ja tulevaisuuden haasteita. Kuskasin viikonlopuksi kotiin toimistolta kasan lehtiä, mielessäni mukava rentoutuminen lehtien parissa ja toisaalta pieni päivitys itselleni niiden tilasta. Rentoutumista kesti kuitenkin noin tunti, ja nyt olen kirjoittamassa tätä…

Ensimmäinen havainto: Oma keskittymiseni ei tunnu enää riittävän lehden lukemiseen, tai ainakaan monen lehden formaatti ei jotenkin rohkaise lukemaan. Tuntuu, että lehdet ovat pyrkineet lyhentämään artikkelien pituutta ja lisäämään määrää kilpaillakseen verkon kanssa, mutta en ole tuloksesta vakuuttunut. Tästä ajatukseni harhailivat Prenskyn 2001 kirjoittamaan Digital Natives, Digital Immigrants -artikkeliin, jonka luin taas pitkästä aikaa. Ja täytyy sanoa, se on edelleen pirun hyvä ja kuvaa loistavasti sitä, että digitaalisen maahanmuuttajan (ontuva suomennos) on vaikea edes ymmärtää nettisukupolven tapaa ajatella, oppia ja käyttää mediaa. Ohessa pari lainausta.

Today’s average college grads have spent less than 5,000 hours of their lives reading, but over 10,000 hours playing video games (not to mention 20,000 hours watching TV).

Digital Natives are used to receiving information really fast. They like to parallel process and multi-task. They prefer their graphics before their text rather than the opposite. They prefer random access (like hypertext). They function best when networked. They thrive on instant gratification and frequent rewards.

Toinen havainto: Aikakauslehtien ovat viime vuosina olleet aktiivisia siirtämään ”lehtikokemusta” verkkoon keskustelujen ja jopa yhteisöjen muodossa. Esimerkkejä on niin hyvistä kuin huonoista toteutuksista. Parhaimmillaan nämä nettiyhteisöt ovat jo ohittaneet lehdet lukija/kävijämäärissään. Kuitenkin aikakauslehtitalot eivät ole mielestäni onnistuneet missään suhteessa hyödyntämään netin suosiota rahallisesti. Netin kävijä tuskin tuo talolle samaa rahaa kuin lehti vaikka nettisaitille mainoksia myydäänkin.

picture-14Otetaan esimerkiksi Yhtyneiden Kuvalehtien Kaksplus, joka on kävijämäärältään suurin aikakauslehden nettisaitti Suomessa tavoittaen 180 000 uniikkia viikkokävijää (Markkinointi&Mainonta 07/09 ja TNS Metrix) kun itse lehdellä on 153 000 lukijaa ja se ilmestyy kerran kuussa (Yhtyneet Kuvalehdet Mediakortti). Netissä siis käy viikossa enemmän porukkaa kuin lehdellä on lukijoita. Vauvat ja lapset on varmasti otollinen aihe keskusteluille ja mielipiteenvaihdolle, joten ei mikään ihme että netti on näin suosittu. Kuitenkin kun Kaksplus saitille menee, esimerkiksi rekisteröitymisen hyödyistä saati sitten mahdollisista lisäpalveluista ei kerrota sanallakaan. Paremminkin voisi varmasti suoriutua!

Kolmas havainto: Aikakauslehden perusluonne on kaiketi tarjoilla ”ajan hermoilla” olevaa tietoa lehden teeman piiristä ja tehdä se päivittäisiä julkaisuja syvällisemmin ja analyyttisemmin tai jopa viihdyttävämmin. Itselläni aikakauslehdet kilpailevat kotona ajasta kirjojen kanssa netin pitäessä huolta ajantasaisesta jatkuvasta uutisvirrasta. Valitsen todella usein kirjan lehden sijaan. Lehti on silmissäni tuomittu väliinputoajaksi netin ajankohtaisen sisällön ja kirjan rentoutumisaspektin väliin. Se ei tee kumpaakaan tarpeeksi hyvin.

Neljäs havainto: Viitaten Andrew Keenin ajatuksiin siitä, että netti tuhoaa kultuurin ja journalistinen kyky katoaa planeetaltamme viittaan tässä tapauksessa rukkasella. Jos (kun?) lehtitalot joskus kuolevat, koska eivät keksi uutta bisnesmallia niin eiköhän motivoituneet toimittajat löydä jonkin tavan saada omat hengentuotteensa julkiseksi ja sitä myöden korvauksen työstään. Olen siitä ihan varma, koska ihmisten tarve oppia ja saada tietoa lisää ei katoa. Huonoille toimittajille sen sijaan povaan heikkoja aikoja: netissä nimittäin kuluttaja valitsee, ei päätoimittaja.

Viides havainto: Lehdet ovat perkeleen kalliita. 5-9€ per lätyskä irtonumerosta, jonka parissa jaksan viettää reilusti alle puoli tuntia ja joka kovin suurelta osalta sisältää mainoksia sekä juttuja, joista on voinut lukea netistä viikkoja aiemmin. Joku voisi kutsua tätä kusetukseksi. Samalla rahalla saa vaikkapa kuunnella Spotifyn kautta musiikkia kuukauden ilman mainoksia.

Viimeinen havainto: Tai paremminkin tutkimustulos. Mainostajien liiton uusin mainosbarometri ennakoi yleisaikakauslehdille, naistenlehdille sekä harrastelehdille synkkiä aikoja mainostajien pienentäessä panostuksiaan. Saldoluku (eli montako prosenttia vastaajista kasvattaa panostuksia versus pienentää niitä) on -47. Lähes 60% mainostajista aikoo pienentää panostuksiaan näissä lehdissä kun ainoastaan reilu 10% suunnittelee kasvattavansa niitä. Tätä nihkeämpää povataan vain telkkarille ja painetuille hakemistoille.

Näiden kuuden havainnon myötä julistan kuolemantuomion niille aikakauslehdille, jotka eivät ymmärrä ajoissa uusiutua ja miettiä sähköisten kanavien roolia omassa bisneksessään.

Written by tommiholmgren

helmikuu 28, 2009 klo 7:03 pm

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Hyviä pointteja ja kiinnostava aihe! Tuli mieleen, että vaikka massajulkaisujen kohtalo lienee vääjäämätön, muutosten nopeus ei tapahdu teknologian mahdollistama, vaan kulttuurin sallimana. Viittasit Digital Natives, Digital Immigrantsiin; sukupolvien kuilun logiikalla niin kauan kuin suuret ikäluokat ovat aktiivisia (vielä noin 20 vuotta), perinteinen paperilehti säilynee relevanttina (ainakin jossain muodossa, esim. paperi-Hesari lisämaksusta halukkaille).

    Paradoksaalisesti perinteiset lehdet saatetaan nakata roskakoriin ensimmäisenä kehittyvillä markkinoilla, joissa väestö on pääasiassa alle 20-vuotiaita (myös vuonna 2020, jolloin joka muksulla on päätelaite, vaikka vesiklosettia yhä varrotaan).

    Miten muuten luulet, pystyvätkö lehdet siirtymään verkkoon taloudellisesti järkevällä tavalla?

    Arto

    maaliskuu 1, 2009 at 2:13 pm

  2. Artolla on paljon pointtia, muutos ei (ehkä) ole nopea. Toisaalta, se koskee varmasti tiettyjä lehtiryhmiä huomattavasti toisia nopeammin. Jos verrataan vaikka tiukasti ajan hermoilla olevia trendilehtiä ja esimerkiksi Suomen Kuvalehteä, veikkaan että trendilehtien kohderyhmä on enemmän tuota nettiin menevää.

    Kannattaa myös muistaa musiikkibisnes, jossa muutos tapahtui yllättävänkin nopeasti ja yllätti levy-yhtiön niin sanoakseni housut kintuissa. Nyt lehtitaloilla olisi hyvä paikka tutustua levy-yhtiöiden kriisiin ja virheisiin, ja tehdä hommat hiukan paremmin.

    Btw: kehittyvät markkinat pointtisi on aivan loistava! One laptop per child hanke kun vielä pääsee tosissaan vauhtiin, niin mutos on vääjäämätön.

    Mutta tuohon bisnesmalliin verkossa ei ole varmasti mitään yhtä yksiselitteistä ratkaisua ilman rohkeita kokeiluja. Olen vakuuttunut, että taloudellisesti kestävä malli löytyy, mutta kuinka kaukana se on perinteisestä lehtitalo-toimintamallista, sitä en uskalla luvata. Muutoshaluiset lehtitalot, saa ottaa yhteyttä niin pohditaan tätä yhdessä: 040 523 5023! :)

    tommiholmgren

    maaliskuu 3, 2009 at 8:40 am


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: