Tommilla on asiaa

Digi, mobiili, media, asiakaspalvelu, matkailuala, taantuma… Aina jotain mieltä.

Lyhyesti: Chez Dominique ja pitkä lounas

with 3 comments

Chez Dominiquella on äärimmäisen hyvä lounas, kolme ruokalajia 29€ (tai joskus muistaakseni 36€). Kävin kesän lopulla kokeilemassa, ja nyt on tarkoitus mennä uudemman kerran. Piristää keskellä harmaata syksyä. Pisteet upeasta palvelusta ja siitä, että lounaallakaan ei tingitä laadusta tai kokemuksesta.

Yksi asia markkinointiviestinnässä voisi kuitenkin olla toisin, ja uskon että se voisi auttaa täyttämään ravintolan paremmin lounasaikaan (viimeksi oli noin 30% paikoista täynnä). Ravintola kertoo sivuillaan lounaasta näin:

Ahkerasti ravintoloissa vierailevana asiakkaana muistelen kaiholla pitkiä lounaita, jotka alkoivat kello yhden tienoilla ja päättyivät siihen, kun henkilökunta neljän tienoilla vilkuili merkitsevästi kellojaan ja ryki vieressä. Parhaimmillaan lounas on kiireetön tapaus hyvän seuran, ruoan ja viinien parisssa – aikaa, joka on varastettu arkiselta puurtamiselta ja johon liittyy aina ripaus huonoa omatuntoa.

En pidä tuota realistisena nykypäivän kiireisessä yhteiskunnassa. Ravintolan kohderyhmä on täynnä ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan hieman enemmän luksuslounaasta, mutta tällä porukalla on töitä. Usein paljon töitä. Sen sijaan, että kertoisin lounaan vievän puolet työpäivästä, panostaisin viestiin jonka mukaan lounaaseen menee reilut puolitoistatuntia, mutta se koko aika onkin sitten täyttä luksusta ja irroittaa asiakkaan arjen synkkyydestä. Minuun tuo toimisi paremmin ja viestisi siitä, että syömään voi tulla useamminkin kuin kerran vuodessa, jolloin kyseisen aikavarkauden pystyy tekemään. Uskon, että en ole ainoa.

Written by tommiholmgren

marraskuu 11, 2008 klo 12:21 pm

3 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Samaa mieltä. Lounaspaikat ovat jämähtäneet stereotypioihin, joihin kelpaa hirttäytyä ylihuomenna. Asiakkaat nähdään joko ruuhkassa säntäilevinä tankkaajina, jotka maksavat lounaasta kyselemättä viimeisimmän lounarin hinnan oli listalla sitten hernekeitto tai päivän pizza, tai asiakkaita kestitsevinä konjakkisieppoina.

    Katveeseen jäävät nautiskelijat, joilla ei ole koko päivää aikaa, mutta maksukyvyn lisäksi vilpitön halu satsata safkaan (ainakin silloin tällöin). Tämä sakki muodostaa pienen vähemmistön, mutta voisi nostaa esimerkiksi Dominiquen nuppia pinnalle. 15 euroa per tähti = sopu hinta;)

    Viinipiru

    marraskuu 11, 2008 at 3:54 pm

  2. Niin tuollaisen ”henkilökunta neljän tienoilla vilkuili merkitsevästi kellojaan ja ryki vieressä” tyylisen vihjailun voi kokea jopa vähän ahdistavaksi.

    Meneekö lounaassa todellakin niin pitkään, etten ehdi takaisin töihin? Itse jouduin viimeksi käydessäni ihan varmistamaan, että selviäähän sieltä parissa tunnissa pihalle. Nyt tiedän paremmin, että näin toki on.

    Hinnasta: se on mielestäni varsin sopiva. Ei sellainen, jota tekisi mieli maksaa edes kerran viikossa, mutta mielummin se on riittävän korkea ja laadusta ei sitten tarvitse tinkiä.

    tommiholmgren

    marraskuu 11, 2008 at 4:09 pm

  3. Immeinen on irrationaalinen otus, kellonaika määrittää ruoan arvon.

    Mieluummin kolme ruokalajia Dominiquessa kuin pippuripihvi ja jätskipallo Rossossa. Hinta on sama!

    Viinipiru

    marraskuu 11, 2008 at 4:27 pm


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: