Tommilla on asiaa

Blogissa on viime viikot ollut hiljaisempaa melkoisten kevätkiireiden takia. Olen kerännyt monia kiinnostavia aiheita talteen, mutta aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt ajatusten saattamiseen kirjoituksen muotoon. Haasteita ajankäytön suhteen on luvassa lisää.

Työnantajani sivut uudistuvat lähiaikoina, ja ne tulevat sisältämään blogin, johon minä sekä kolleegani raapustelemme media- ja markkinointialaa koskettavista ilmiöistä ja teemoista. En halua yrityksen blogista jälleen yhtä sellaista esimerkkiä, joka on päivittynyt edellisen kerran kolme kuukautta sitten, joten sen eteen on nähtävä todella vaivaa. Toisaalta yrityksen blogiin ei voi suoltaa ihan sitä kaikkea joita tänne voin omalla nimellä kirjoitella.

Ongelma on siis seuraava: pistääkkö oma blogi sulki ja keskittyä firman blogiin? Vaiko pitää oma blogi hengissä ja katsoa mitä sisältöä tänne saa aikaiseksi? Kerro oma mielipiteesi!

Aloitetaan tiistai sosiaalisen median pläjäyksellä. Aiheena Skittles.com ja heidän uusi saittinsa, joka on ainakin itselleni jotain aivan ennennäkemätöntä ja jopa melkoisen hienoa.

Saitin juju on, että mahdollisimman vähän sisällöstä on heidän itsensä tuottamaa ja ylläpitämää, ja loppu on yhteisöjen varassa. Skittles.com saitilla selaimen ruudun vasempaan yläkulmaan tulee tavallaan sivun päälle isketty navigaatiopalikka, josta eri kokonaisuuksien välillä saa vaihdella. Kun sitä käyttää, saitin taustalla vaihtuu erilaiset meille hyvin monelle tutut palvelut ja nimenomaan niin, että sisältö on Skittles-brändiin liittyvää ja usein myös kuluttajien luomaa. Seuraavassa listassa on elementit, joista saitti koostuu.

• Home -> Youtube Skittles-kanava
• Products -> Oma saitti tuotteista
• Media Videos -> Youtube Skittles-kanava
• Media Pics -> Flickr-kuvat haulla “skittles”
• Chatter -> Twitter haulla “skittles”
• Friends -> Facebookin Skittles-fanisivu
• Contact -> Oma sivu

Hienointa kokonaisuudessa on se, että mikäli käyttäjä on rekisteröitynyt kyseisiin palveluihin niin tämä kirjautuminen on voimassa myös Skittlesin sivuja selaillessa. Esimerkiksi kun klikkaa Friends-osion ja saa Facebookin auki, voi suoraan kertoa fanittavansa Skittlesin tuotteita. Tässä mielestäni piilee koko homman hienous, osallistuminen on tehty todella helpoksi. Oheisissa kuvissa esimerkkejä.

Alunperin myös nyt omana saittina toteutettu tuotesivu oli ulkopuolista sisältöä Wikipediassa, mutta se on nyttemmin poistettu. Saitin julkistus toki herätti joissakin ihmisissä ahdistusta ja poiki paljon kirjoittelua webissä. Niin positiivista kuin negatiivista.

Tällaisen melko rohkean vedon jälkeen on tietysti hyvä kysyä mitä hyötyä tästä oli? Jos ei muuta, niin ainakin aiheesta puhutaan ja sivu saa kävijöitä. Julkaisupäivänään Skittles.com -sivuston liikenne kasvoi 1332%. Sosiaalista mediaa seuraavissa piireissä veikkailaan, että Skittlesin teko jää elämään historiaan esimerkkinä radikaalista tavasta käyttää sosiaalista mediaa sekä tietää loppua perinteiselle ajattelulle yrityksen kotisivuista.

Techcrunch kertoo, että New York Times aikoo aloittaa ensi viikolla paikallisen blogiverkoston tukemaan nettikokonaisuuttaan.

The local blog network will be filled with content from the paper’s editors (one for each site) but also rely partially on citizen journalism i.e. unpaid contributions from locals readers who will be able to post everything from short video clips to wedding announcements. Apparently, the network will also feature a map-based real-estate listings section will tie back to the NY Times’ main real-estate site.

Malli perustuu siis alkuun ammattitoimittajiin, joka tekee toiminnasta kallista. NY Times onkin jo tunnistanut, että on tarve löytää sopiva balanssi valvonnan ja kuluttajien itse tuottaman sisällön välillä ja taloudellisesti kestävä mainontaa yhdistävä liiketoimintamalli. Hieno ja todella mielenkiintoinen kokeilu, toivotaan että malli löytyy….

Kirjoitussarjassa pureudutaan mobiilimarkkinoinnin nykytilaan ja mahdollisuuksiin ennen kaikkea Suomen näkökulmasta. Aiemmin sarjassa ilmestynyttä:

Mobiilimarkkinointi. Nyt.

Ensimmäisessä varsinaisessa osassa aiheena on mobiilisuoramainonta. Usein tästä keskustellessa ihmisten ensireaktiot ovat varsin negatiivisia. Tämän on mielestäni seurausta huonosti toteutetuista kampanjoista, koska oikein tehtynä keino ei ole ainoastaan tehokas, vaan myös asiakkaita palveleva ja jopa viihteellinen.

Perinteinen suoramarkkinointi pyrkii tavoittamaan kohdennetusti juuri sopivan porukan kuluttajia iskevällä viestillä ja aktivoimaan sen kautta haluttuun toimenpiteeseen. Klassinen esimerkki on vaikkapa kotiin kuskattavat lehtimainokset, jotka kirkuvat vastaanottajan nimeä (sain juuri eilen sellaisen kotiin, ja pelkästään kuoressa nimeni oli mainittu viisi kertaa). Sähköisen suoramarkkinoinnin hienoutena on sen mahdollisuus aktiiviseen palautekanavaan; kuluttajan on offline-kanavia helpompi tehdä tilaus, liittyä, ostaa, kokeilla tai mikä ikinä mainonnan tavoite onkaan ollut.

Mobiilisuora ei tästä eroa olennaisesti, mutta se tuo lisämahdollisuuksia kohdentamisessa sekä ennenkaikkea ajoituksessa. Kännykkä on hyvin henkilökohtainen sekä se on “aina” mukana. Tätä hyödyntämällä viesti voi olla osuvuudeltaan merkittävästi muita keinoja parempi.

Mobiilisuoran keinoja ovat esimerkiksi SMS, MMS ja Bluetooth-viestit ja sisältö voi olla kaikkea tekstistä videoon ja siltä väliltä. Itse viestin jälkeinen tavoitetapahtuma voi olla vaihteleva, mutta mobiilikanava tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa tuotteen tilaukseen vastausviestillä tai reitityksen edelleen mobiiliwebbiin. Hienona mahdollisuutena pidän myös asiakasdialogin jatkamista toisessa kanavassa (sähköposti, puhelin, asiakaspalvelu ajanvarauksella) kuluttajan luvalla.

Keinosta riippumatta viestillä tunkeudutaan kuluttajan henkilökohtaiselle alueelle. On siis todella tärkeää olla varma siitä, että kuluttaja varmasti on halukas ottamaan vastaan juuri kyseisen mainoksen eikä etenkään ärsyynny siitä. Jo lainsäädäntökin ottaa tähän kantaa, ja hyvä paikka tutustua pelisääntöihin on esimerkiksi Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton ohjeistus. Tämän osalta itse suhtaudun varauksella isojen yleisten osoiterekistereiden käyttämiseen mobiilisuoramainonnassa, vaan ennen kaikkea suosisin asiakasyritysten itse keräämiä todellista kiinnostusta osoittaneiden kuluttajien listoja.

Menestyksekkäässä kampanjassa tyypillistä on se, että kuluttaja kokee saavansa jotain henkilökohtaista hyötyä ja/tai iloa markkinoijan viestistä. Silloin viestiä on perusteltua jopa lähettää eteenpäin kavereille, jolloin suoramainontaan saadaan viraali-elementtejä ja teho moninkertaistuu.

Case SK-Ravintolat

Sedun ravintoloista ollaan montaa mieltä, mutta tekstiviestimarkkinointi on SK-Ravintoloissa kyllä ymmärretty. Palvelun on toteuttanut Roottori, ja siitä on herunut voitto viime vuoden Grand Onessa. Eikä mielestäni syyttä, sillä SK-Ravintolat on rakentanut tekstarimarkkinoinnin olennaiseksi osaksi kanta-asiakasjärjestelmää ja luo loistavasti illuusiota siitä, että jokainen meistä voi kuulua sisäpiiriin. Olennaisimpia onnistumisen takaavia elementtejä SK-Ravintoloiden tekstiviesteissä ovat:

• kohdentaminen mm paikkakunnan, suosikkiravintolan, iän, sukupuolen mukaan sekä jopa tarkemmin
• kohdentamisen seurauksena puhuttelu on kohderyhmään hyvin uppoavaa, ja siinä käytetään vastaanottajan omaa nimeä
• viestit sisältävät tyypillisesti herkullisen tarjouksen joka saa kuluttajan tuntemaan saavansa jotain henkilökohtaista etua jos toimii mainoksen toivomalla tavalla
• mainokset aktivoivat tehokkaasti toimintaan, ja usein myös kehoittavat vastaanottajaa jakamaan ilo ystävän kanssa, jolloin mainonta saa sosiaalisia elementtejä.

Mitä mobiilisuora voisi sitten tulevaisuudessa olla? Kun mietitään Facebookin kaltaisen sosiaalisen markkinointityökalun (“Tommi on Jenkki-purkan fani”) saapumista olennaiseksi osaksi kännykän käyttöliittymää, muuttuu suoramarkkinoinnin luonne kertaheitolla. Sen sijaan että mainonta on yksilölle suunnattua ja sisältää maksimissaan välittää sanoma ystävälle, tapahtuukin tällainen markkinointi sosiaalisen verkoston muodostaman hierarkian välityksellä myös puhelimissa. Tällöin mielipidevaikuttajien, tai “alpha-käyttäjien”, tunnistaminen nousee todella tärkeään rooliin. Kiinnostuneille suosittelen tutustumista Xtract-nimisen yrityksen tarjontaan ja etenkin tähän whitepaperiin.

Jos sinulla on mielessä hyvä case-esimerkki tai tulevaisuuden visio, jaa se kanssamme kommenteissa! Seuraavassa ensi viikon alkupuolella ilmestyvässä osassa käsitellään display-mainontaa (tai sen vastinetta) mobiilissa.

Olin perjantaina “moderoimassa” Matkamessujen Matkatieto-seminaarin yhden session, joka oli suunnattu matkailualan opiskelijoille. Aiheena oli matkailualan tulevaisuuden mahdollisuudet ja puhujina Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuudentutkimuksen proffa Sirkka Heinonen sekä Teemu Arina. Kuulijoita oli järjestäjän mukaan noin 800.

Sirkka puhui ensin matkailualaan liittyvistä megatrendeistä, joita hän esitteli olevan ilmastonmuutos, globalisaatio ja terrorismi, digitalisaatio, väestön vanheneminen sekä yksilöllistyminen. Näissä ei sinänsä ole alaa seuranneelle mitään isoja yllätyksiä. Matkailun heikot signaalit ovat mielestäni kiinnostavampia kuin nykyiset megatrendit. Satun juuri lukemaan Naisbittin Mindset kirjaa, jossa hän kuvaa omaa metodologiaansa tulevaisuuden ennustamisessa, joten oli mielenkiintoista nähdä menetelmät käytössä. Sirkan lista oli:

• avaruusmatkailu (ensimmäinen ihminen Marsissa on jo syntynyt maapallolle)
• ekstreme- ja ekomatkailun nousu
• matka tärkeämpi kuin päämäärä
• kodinvaihto – asumisen ja matkailun fuusio
• hitauden nouseva vallankumous.

Uskaltaisin kyllä olla samaa mieltä aika monesta kohdasta. Esityksessä Sirkka juoksutti kuulijat näiden läpi aika nopeasti, mutta mielestäni pointti tuli hyvin esille. Suurimpina mahdollisuuksina esille nousi kuluttajan parempi tunteminen ja räätälöinti, ja sitä kautta uusi liiketoiminta. Toisaalta myös vanheneva väestö ja muuttuvat tarpeet voivat synnyttää kokonaan uusia ammatteja matkailualalle sekä uudet kohteet tuovat lisää bisnestä.

Teemun esitys oli mielenkiintoinen tekniikaltaan, hänellä oli 24 luukkuinen “joulukalenteri”, josta yleisö sai valita luukun kerrallaan ja jonka takaa paljastuvasta aiheesta Teemu sitten puhui. Fokus oli luonnollisesti sosiaalisissa medioissa sekä siinä, miten netin ja sisällöntuotannon demokratisoituminen vaikuttaa tapaan tehdä bisnestä matkailualalla. Tarkoitus oli tietysti saada opiskelijat ymmärtämään, että netin vaikutus ostokäyttäytymiseen on suuri, ja perinteiset keinot eivät enää matkailutuotteiden markkinoinnissa riitä.

Tästä päästäänkin otsikon aiheeseen vanhan kansan vastustuksesta. Teemun esitys kirvoitti ainakin muutamalta ei-opiskelijalta aika katkeran sävyisiä kommentteja siitä, kuinka “aina on tehty tietyllä tavalla ja kaikki muutos on pahasta” sekä se, että pitää ehdottomasti erottaa harrastuspohjainen toiminta ja “oikea työ”. Omasta mielestäni juuri matkailualalla tarvittaisiin sellaista intohimoa tekemiseen, jota löytyy harrastuksensa puolesta asiaan vihkityneeltä ihmiseltä. Tämä intohimo kovin usein puuttuu kahdeksasta neljään työskentelevältä leipiintyneeltä virkailijalta, joita ikävä kyllä uskallan väittää alalla olevan pilvin pimein. Hyviä esimerkkejähän löytyy matkailubisneksistä etenkin niche-segmenteissä, joissa harrastuksesta on tullut oikeaa bisnestä. Vaikkapa Pette Halmeen Elämysmatkat, jonka liikevaihto Fonectan mukaan näytti tilikaudella 2008 olevan vajaa 1,5 miljoonaa euroa ja kasvua 40% edelliseen vuoteen.

Toivon, että osallistuneet opiskelijat ymmärsivät, että heillä on tilaisuus todellakin muuttaa toimialaa. Jos he eivät sitä tee niin ennustan synkkiä aikoja kotimaiselle matkatoimistoalalle.

Lukaisin lomalla Andrew Keenin paljon paheksuntaa etenkin “blogaavassa maailmassa” herättäneen internetin ilmiöitä kriittisesti tarkastelevan kirjan “The Cult of the Amateur – how today’s internet is killing our culture”. Andrew oli puhumassa Suomessakin vähän aikaa sitten muistaakseni Sanomatalossa, ja olen ymmärtänyt että nettikansa ottaa miehen vastaan nihkeästi jotakuinkin kaikkialla maailmassa. Pakkohan kirja oli siis lukea, vaikka se ei ihan uusi (2007) enää olekaan.

Keen kertoo olleensa dotcom-yrittäjä ja piilaakson kermaan kuulunut “sisäpiiriläinen”, joka koki herätyksen ja huomasi puheiden tyhjyyden ollessaan vertaistensa kanssa O’Reillyn ystävien leirillä (FOO-Camp) pohtimassa internetin ja yhteiskunnan tulevaisuutta. Keen kuvaa “demokratisoituminen” sanan olleen se, jolloin hän itse heräsi.

Siitä kirja saakin hyvän lähtökohdan: miten amatöörien (tai apinoiden, kuten Keen näitä kutsuu) valtaistatuminen ja näiden tuottaman sisällön kasvu ammattimaisen sisällöntuotannon kustannuksella tuhoaa kulttuurimme. Keen käsittelee asiaa monelta kantilta ja kirjoittaa mielestäni todella hyvin ja asiallisesti. Eräs kohta Keenin ajatuksissa ei kuitenkaan mahdu minun päähäni. Keen katsoo, että netti “turmeltuu” kun kaikki sisältö on amatöörien tuottamaa skeidaa ja että se johtaa ammattimaisen, journalistisen ja objektiivisen tiedon häviämiseen väistämättä. Argumenttina Keen käyttää sitä, että 2005 Pew Researchin mukaan 71% aikuisista jenkeissä koki saavansa tarpeelliset uutiset netistä ja väittää, että kaikki tämä uutistieto on jotakuinkin valheellista, koska niin suuri osa  on käyttäjien luomaa. Keen taitaa unohtaa, että myös monet “oikeat” uutismediat ovat ymmärtäneet verkon tärkeyden ja tuottavat uutisia sinne hyvänä kokonaisuutena painetun lehden kanssa. Tuskin niiden laatu on vähäisempää kuin lehdessä, vai olenko väärässä? Keen siis mielestäni missaa pointin verkon viihdesisällön ja tuotetun oikean sisällön välillä, jota ei mielestäni sovi unohtaa. Voihan toki olla, että jenkeissä ison osan väestöstä medianlukutaito (josta Keen on huolissaan) on niin surkeaa, että tätä eroa ei nähdä.

Myös ärsyttävää on, että Keen surkuttelee jota kuinkin jokaisen mediateollisuuden haaran perään levy-yhtiöistä leffatuottajiin ja tietosanakirjoihin, joilla menee huonosti ja jotka ovat massairtisanomisten edessä. Keenin mukaan iTunes alle dollarin biiseillä sekä laiton kopiointi on vienyt bisneksen. Ensinnäkin, miten ihmeessä voi yhdistää samassa lauseessa laillisen ja laittoman toiminnan sekä vielä surkutella leffabisneksen perään, joka voisi vaikka hyötyä musiikkiteollisuuden opeista, mutta on sen sijaan niin jumiutunut vanhoihin toimintatapoihinsa ettei oikeasti vaan osaa/pysty/uskalla uudistua. Keenin mielestä internet syö työpaikat ja tappaa niin talouden kuin kulttuurin. Internet ei vie työpaikkoja, vaan jämähtäneet bisnesmallit, joita onkin jo aika ravistella.

Kirjan loppuosa käsittelee nettiriippuvuutta ja yksityisyydensuojaa ja kertoo paljon (negatiivisia) esimerkkejä pornosta pokeririippuvaisuuteen sekä henkilöllisyyden varkauksiin. Se on mielestäni hyvää luettavaa, ja pistää ainakin hetkellisesti lukijan taas miettimään mihin kaikkeen Google pystyy kaikella sillä tiedolla, jota se minusta joka päivä kerää. Hiukan jopa pelottavaa.

Kirjan on kaikesta huolimatta hyvää luettavaa ja hyvä vastapaino Tribesin sekä Groundswellin kaltaisille sosiaalista mediaa palvoville teoksille. Sen saa vaikkapa Amazonista hintaan $18.36 + postikulut.