Älä katso tästä esimerkkiä!
Mieleni halajaisi jakaa loistavia esimerkkejä mobiilimarkkinoinnista, mutta taas päädyn olemaan negatiivinen ja arvostelemaan. Niin käy joskus, ja nyt ihan syystä. Olen aiemminkin puhissut (display)mainonnassa kohdesivun tärkeydestä, tai paremminkin kokonaisuuden suunnittelusta. Tästä on lyhykäisyydessään kyse nytkin, ja vieläpä niin selvästi koska mainoksen tavoitteena on saada tilauksia palvelulle, eikä ainoastaan rakentaa brändiä.
Huonona esimerkkinä tänään toimii Weatherproof ja heidän mobiilimainontansa sekä mobiilipalvelu. Firma on näppärästi keksinyt, että mobiilipalvelua voisi olla hyvä mainostaa samassa välineessä ja valinnut varsin kelvollisen mediankin: Hesarin mobiilisaitin, jossa kävijöitä on kuulopuheiden perusteella varsin paljon jos vertaa muihin kotimaisiin mobiilisivuihin. Hesarin saitilta löytyi siis oheisen kuvan kaltainen oranssi banneri. Joku voisi väittää bannerin kaipaavan graafisen ilmeen päivitystä. En vastustaisi…
Tähän mennessä ei vielä mikään ole vielä täysin pielessä. Mutta kuinka käykään kun banneria klikataan? Voi asiakas parkaa.
Oheinen kuva numero 2 on ruutukaappaus iPhonella kohdesivusta. Mihin hävisi auringonpaiste ja helle? Entä missä on säätietoja? “Ei käyttöaikaa” on ensimmäinen lause sivuilla. Ei näin! Mainoksella ja sivustolla ei ole mitään yhteyttä ja koko kokemus lässähtää kuin kotona leivottu suklaafondant (en ole koskaan saanut sitä onnistumaan).
Jos edustaisin Weatherproofia (joka on siis osa Ilmatieteenlaitosta) potkisin tämän palvelun suunnitelleet virkamiehet kesälaitumille ja aloittaisin alusta. Bisnesmallia voisi miettiä esimerkiksi siten, että mitä näyttävää ja kivaa asiakkaalle voisi tarjota teaserina palvelusta, ja mistä asiakas taas olisi valmis maksamaan lisää. Itse palvelun tilauksen voisi toteuttaa myös paljon helpommaksi esimerkiksi linkillä josta SMS:n saa lähetettyä. Tai jos tämä on liian vaikeaa, niin laitettaisiinko etusivulle edes jotain säähän liittyvää? Vaikkapa Helsingin tämänhetkinen säätila luomaan asiakkaalle kuvaa siitä, että on tullut sääpalveluun.
Lisää ajatuksia verkon bisnesmalleista ja ilmaisuudesta löytyy esimerkiksi Chris Andersonin kohta ilmestyvästä kirjasta Free: The Future of a Radical Price ja ennakkomakua saa vaikkapa saman hepun tästä kirjoituksesta Wired lehden saitilla.
Dilemma
Blogissa on viime viikot ollut hiljaisempaa melkoisten kevätkiireiden takia. Olen kerännyt monia kiinnostavia aiheita talteen, mutta aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt ajatusten saattamiseen kirjoituksen muotoon. Haasteita ajankäytön suhteen on luvassa lisää.
Työnantajani sivut uudistuvat lähiaikoina, ja ne tulevat sisältämään blogin, johon minä sekä kolleegani raapustelemme media- ja markkinointialaa koskettavista ilmiöistä ja teemoista. En halua yrityksen blogista jälleen yhtä sellaista esimerkkiä, joka on päivittynyt edellisen kerran kolme kuukautta sitten, joten sen eteen on nähtävä todella vaivaa. Toisaalta yrityksen blogiin ei voi suoltaa ihan sitä kaikkea joita tänne voin omalla nimellä kirjoitella.
Ongelma on siis seuraava: pistääkkö oma blogi sulki ja keskittyä firman blogiin? Vaiko pitää oma blogi hengissä ja katsoa mitä sisältöä tänne saa aikaiseksi? Kerro oma mielipiteesi!
Jollain muullakin on asiaa…
Tommilla on asiaa -blogi on saanut kilpailijan, koska nyt myös Ville Itälällä on asiaa. Se selviää Facebookista, jossa oheinen mainos oli nähtävillä viime päivinä. Ville kiittää kaikkia EU-vaali äänestäjiä sydämellisesti.
Jos tämä on Villen ainoa asia, niin aika heikoilla jäillä ollaan EUssa…
Voisi kysyä myös, miksi kyseinen mainos on tehty? Onko tällaisella kiitoksella mitään todellista merkitystä? Jos olisin äänestänyt, ehdokkaani olisi valittu ja näkisin tällaisen mainoksen niin väitän, ettei sillä olisi mitään merkitystä. Onko siis rahaa jäänyt yli tukijoilta ja se on ollut pakko käyttää?
Tommilla on asiaa jää innolla seuraamaan, onko Villellä muuta asiaa.
Verkkopalveluista maksullisia…
Hesari taas yllättää laatujournalismillaan. Artikkelin mukaan taantuma ajaa verkkopalveluita perimään maksuja kuluttajilta. Siinä viitataan myös mm. Rupert Murdochin povauksiin siitä, että sisällöstä esim WSJ:ssä aletaan periä maksuja. Tätä nykyä 78 vuotias Murdoch ei ihan taida kuulua digitaalisten natiivien klaaniin, joten puheet perinteisen mediatalon sisällön maksullisuudesta otan aika varauksella vastaan.
Esimerkiksi uutissaittien tarjoama tavara on sellaista, että sinä päivänä kun niistä peritään maksua niin selaimet siirtyvät noin sekunnissa toisaalle. Tarjoajia varmasti riittää. Ei se bisnesmalli ihan näin helposti ratkea. Toisaalta webbipalveluiden maksullisuutta tukevia esimerkkejä on toki olemassa. Hesarikin viittaa Spotifyhyn, jossa mainokset saa pois jos maksaa 10€/kk. Habbo Hotel/Sulake tekee about puolet rahastaan kuluttajilta. Aasiassa ihmiset kuluttavat tuhottomasti rahaa yhteisöissä ja peleissä ostaessaan ties mitä virtuaalista ja oikoteitä peleihin.
Yksi merkittävä huomio!
Hesarin kaltaisen saitin ja mainittujen esimerkkien välillä on eräs iso ero, ja se on viihde. Hesari ei ole viihdettä, se on uutisia. Kaikki muut ovat viihdettä. Maksuton vinkkini mediataloille: jos Hesarin artikkelin perusteella suunnittelette palveluiden maksullisuutta esimerkiksi perimällä mikromaksuja artikkeleista/sisällöstä, niin repikää ne piirrustukset ja aloittakaa puhtaalta pöydältä.
Rakkaudesta Ikeaan
Ruotsalaiset ovat hulluna Ikeaan. Sen todistaa esimerkiksi www.iloveikea.se -verkkopalvelu, joka on käytetyn Ikea-tavaran kauppapaikka. Saitin mukaan pelkästään Ruotsissa Ikean tuotteita mainostetaan yli 20 000 luokitellulla ilmoituksella kuukaudessa. Miksi siis ei perustaisi aiheen ympärille omaa saittiaan! I Love Ikeasta voi hakea alueittain ilmoituksia, ja tarjontaa näyttää riittävän.
Tarvitaan melkoinen brändi, että tällainen on mahdollista. Ja Ikean kohdalla homma ei jää tähän. Tässä neljä esimerkkiä lisää, joissa koko bisnes on rakennettu Ikean varaan:
HS.fi: Facebook ilmoittaa mainostajilleen ylisuuria käyttäjämääriä
Hesari tarjoilee lukijoilleen faktana uutisen, jonka mukaan “Facebook ilmoittaa mainostajilleen ylisuuria käyttäjämääriä“. Väite perustuu siihen, että hakemalla mainostajien käyttöön tarkoitetulla profilointityökalulla esimerkiksi Helsingin alueelta käyttäjien määrää, profiileja löytyy yli 560 000, kun koko Helsingissä asukkaita on vajaa 580 000. Tätä Hesari kutsuu “selvitykseksi”. Uutisen kirjoitti Juhani Mykkänen.
Kummallista on se, että kyseisestä profilointityökalusta ei löydy esimerkiksi Vantaata laisinkaan. Espoo sieltä löytyy, mutta Helsinki ja Espoo yhdessä käyttäjien määrä lisääntyy vain 20 000 kappaleella. En tiennytkään Espoon olevan niin pieni! Tästä voisi nopeasti päätellä, että jotakuinkin koko pääkaupunkiseutu menee Helsingin piikkiin (koska käytössä on vielä aika epätarkka IP-osoitteeseen pohjautuva alueellinen kohdistus). Helsingin seudulla asukkaita on Wikipedian mukaan 1,3 miljoonaa, joten nyt alkaa numerot olemaan lähempänä. Monilla työpaikka saattaa esimerkiksi olla Helsingissä, joten IP-kohdennus todennäköisesti ottaa sen tiedon käyttöön.
Jos joku muu keksii muita perusteluja, niin anti tulla kommenttia. Itse luotaan omaan järkeilyyni kuin Neuvostoliittoon… :)
Erikseen on tietysti hyvä kysyä, mitä väliä noilla luvuilla edes on? Facebook ei ole printtimainontaa, jossa lukijamäärä on ainoa tiedossa oleva numero ja se on varmaan vielä enemmän mäessä kun lehdet sen itse arvioivat. Facebook myy kohdennettua mainontaa näyttömäärien tai vaihtoehtoisesti klikkien mukaan hinnoiteltuna, joten tällainen kokonaiskäyttäjämäärä on aika hypoteettinen lukema. Hesari kirjoittaa näin:
Mainostaja voi näin ollen luulla maksamansa mainoksen kohderyhmää selvästi suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.
Toistan vielä kerran: ei mainostajalta saa jäämättä yhtään näyttöä saati sitten klikkiä, vaikka kohderyhmä olisi hieman toisenlainen kuin tuo arviointiin tarkoitettu työkalu lupailee. Artikkelin ja siihen liittyvän “selvityksen” perusteella taitaa olla Sanomilla kusi sukassa kun Facebook imee mainostajien rahoja. Meillä ainakin on Facebookissa mainostamisesta hyviä kokemuksia. Muuta syytä en keksi suoltaa tuollaista puppua pihalle.
Hondan videomainontaa Vimeossa
Hondan Insight hybridiauton videomainos Vimeo-palvelussa on pirun cool. Pätkässä on kuvattu aavikolla pimeässä oikeiden autojen valoja, joilla on muodostettu järkyttävän kokoinen “LED-näyttö”. Video ottaa haltuun koko Vimeon palvelun taustoineen päivineen. Vaikuttaavaa tavaraa, ja katsojia se on kerännyt 18 päivässä yli 220 tuhatta. Kannattaa katsoa täältä.
Fazerin mobiilia markkinointia
Fazer on ottanut kesän korvilla rohkean lähdön mobiilimarkkinointiin. Tällä hetkellä homman voi spotata hs.fi/mobiili sivuilta bannerin muodossa. Kampanja rakentuu japanilaisen “hedelmänsoittajan” Junjin ympärille, ja videoiden sekä muun sälän lisäksi mukaan on rakennettu iPhone-peli, jossa käyttäjä voi sormillaan soittaa ananasta. Peli on Gamelionin tuotantoa, ja varsin laadukas. Hienoa kokonaisuudessa on se, että paketti on tehty puhtaasti mobiilin ehdoilla. Asiakasta koskaan viedä perinteisille nettisivuilla, jotka ovat melkoinen turn off mobiililaitteella selatessa. (Katso esimerkkikuva täältä Valppain mielin kampanjasta, joka oli edellinen Hesarin mobiilisaitilla ollut kampanja.)
Kokonaisuus Fazerin malliin siis sisältää seuraavat osat:
- Bannerit liikenteen ohjaamiseen ainakin Hesarin mobiilisaitilla
- Kampanjasaitin tuttifrutti09.mobi
- Junjin esittelymateriaalia sekä videoklippeja ananaksen soittamisesta
- Ladattavan iPhone sovelluksen (AppStoressa), joka on siis ananaksensoittopeli
- Kerro tekstarilla kaverille -toiminnon, joka tosin ei toimi iPhonella (ainoastaan uusimmilla Nokian puhelimilla)
Nokia käyttäjien kannalta kokonaisuus jää aika laihaksi, koska peli on niin suuri osa kampanjaa. iPhonella taas ei voi hommasta kertoa kaverille. Täydellinen tämä ei siis vielä ole, mutta kelpo kokonaisuus kuitenkin.
Mobiilimarkkinointi ja -asiakaspalvelu 2009
Keskiviikkona 6.5. järjestettiin Tekesin Vamos-ohjelmaan liittynyt Mobiilimarkkinointi ja -asiakaspalvelu 2009 seminaari, jonka nimi on jo itsessään selvittää tapahtuman luonteen. Osanotto oli varsin mukava, itse arvioisin väkimäärän olleen jotain 150 hengen luokkaa. Osanottajina oli niin ratkaisutoimittajia kuin mobiilia hyödyntäviä tai sitä suunnittelevia yrityksiä. Tapahtuma rakentui muutaman johdattelevan puheenvuoron, kolmen casen ja paneelikeskustelun ympärille. Lisäksi tauolla paikalla oli ratkaisutoimittajien esittelyalue.
Olin itse tilaisuudessapuhumassa toimitusjohtajamme Eppu Ylälahden kanssa. Olimme vuorossa ensimmäisenä, ja tavoitteena oli antaa kuva nykypäivän digitaalisista kuluttajista sekä tarjota näkökulma sähköisten palveluiden kehitykseen kuluttajan tarpeiden lähtökohdista sen sijaan, että teknologia nostetaan ratkaisevaan asemaan. Slidemme löytyvät täältä.
Jälkeemme esiintyi Heikki Huomo Oulun Yliopistosta ja puhui internetissä olemisesta sinne menemisen sijaan, sekä ennusti teknologioiden kehitystä. Itselleni mieleen painui eniten se, että Hannu kertoi parhaiden innovaatioiden lähtevän usein “nukkuvan teknologian hyödyntämisestä”, eli siitä että joku jo olemassa oleva teknologia otetaan uuteen käyttöön eikä varsinaista uutta teknologiainnovaatiota tarvita. Kysehän on siis palveluiden tai uusien käyttötarkoitusten löytämisestä.
Caseja oli kolme, enkä niiden sisältöön paneudu sen enempää. Omalta kannaltani mielenkiintoisin oli Klikin Jukka Sundquistin vauhdikas tykitys mobiilimainonnan caseista. Kaksi muuta casea oli MetroAuton asiakasviestinnässä käyttämät tekstiviestit sekä Suomen matkatoimiston mobiilisaitti m.smt.fi. Paneeli jäi itseltäni näkemättä työkiireiden takia.
Tauolla ehdin hieman pyörähtää näyttelyalueella. En ole pariin vuoteen käynyt mobiilialaan liittyvissä vastaavissa tapahtumissa, ja hieman yllätyin kun hyvin pitkälti samat ihmiset olivat edelleen kuvioissa. Itselleni jäi jopa hieman tunne, että suomalainen mobiiliala kaipaisi selvää nuorennusleikkausta. Online-piireissä innovatiivinen ja asioita eteenpäin vievä porukka on selvästi nuorempaa, kun taas seminaarivieraan “arkkityyppi” oli päälle neljäkymppinen puvulla/kauluspaidalla/kravatilla koristeltu herrasmies. Jos pitäisi tehdä törkeitä yleistyksiä (ja niitähän toki teen!), niin sanoisin porukan olevan aika insinööriä.
Tulee mieleen juuri kirjoittamani analyysi iPhonesta, ja siitä että Nokia ei pärjää palveluinnovaatiossa saati käytettävyydessä Applelle. Ehkäpä Nokian kasvattama porukka dominoi Suomessa niin vahvasti, että “insinööriytyminen” vaivaa koko alaa. Nyt mukaan tarvitaan luovat ja innovatiiviset ihmiset sekä panostamista käyttäjälähtöisiin ja käytettäviin palveluihin pitää lisätä. Oikeastaan näin olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta sitten. Nokia kokee tällä hetkellä juuri tätä murrosta, toivottavasti vaikutukset ulottuvat koko toimialaan.
Big ass table
Microsoftin Surface-tietokone on nähtävillä Kämp Galleriassa, osaa Digitoday kertoa. Kyseessä on siis kahvipöydän lasipinnan alle tungettu kosketuksella toimiva masiina, jonka Microsoft uskoo mullistavan maailman. Itse en pysty ajattelemaan mitään muuta, kun klassisen mahtavaa videoklippiä, joka parodioi kyseistä laitetta. Tässä klippi niille jotka sitä eivät vielä ole nähneet.
